Pöytäfutis

Olet varmasti nähnyt näitä tutunnäköisiä pelipöytiä esimerkiksi erilaisissa kerhotiloissa, kouluissa tai sisähuvipuistoissa. Ehkä olet sitä kokeillutkin? Pöytäfutis on hauska seurapeli, jota voidaan pelata joko kaksin- tai nelinpelinä. Peli ei vaadi pelaajaltaan mitään erityistä, joten sitä voi pelata kuka tahansa.

Pöytäfutispöytiä myydään parinsadan euron hintaan. Kalleimmat pöydät voivat maksaa reilut puolitoistatuhatta euroa. Myynnissä on myös pienempiä, minipöytiä, joiden hinnat liikkuvat 25 eurosta reiluun sataan euroon.

Pöytäfutiksen historia

Pöytäfutista eli pöytäjalkapalloa pelattiin Saksassa jo 1920-1930 -luvulla. Pelille ei kuitenkaan ole nimetty yhtä keksijää. Peli keksittiin ilmeisesti korvaamaan sen aito versio ja jotta sitä voitaisiin pelata ns. pienemmässä mittakaavassa. Tuohon aikaan joka kylällä oli omat pöytäfutisjoukkueensa ja otteluiden jälkeen kokoonnuttiin yhdessä baariin juhlimaan voittoa – minkäs muun kuin oluen parissa. Saksankielisestä sanasta muodostunut termi “foosers” jäi kuvaamaan pelaajia.

Ensimmäisen patentoidun pöytäjalkapallon on todettu olevan vuoden 1901 Yhdysvalloista. Lajia pidetään kuitenkin lähinnä eurooppalaisena keksintönä. Monet yrittivät saada pelin keksimisen kunnian omiin nimiinsä tässä onnistumatta. Sanotaan, että peli olisi saatettu keksiä yhtä aikaa Ranskassa ja Saksassa vuosien 1880 ja 1890 välillä. Tarina kertoo eräästä Citroënin tehtaan työntekijästä, joka olisi keksinyt pöytäjalkapallon lastenlastensa sadepäivän huvitukseksi. Toinen tarina kertoo Knicker-nimisestä sveitsiläisestä. Hän perusti oman yrityksen ja aloitti pöytien valmistuksen. Knicker-pöytiä valmistetaan vielä nykyäänkin. Pöytäjalkapallon keksimisestä on useita muitakin tarinoita, mutta alkuperäisestä keksijästä ei ole selkoa.

Ranskassa perustettiin kaksi pöytäjalkapallopöytien valmistajayritystä, Bonzini ja Sulpie. Yritykset perustettiin vuosina 1930 ja 1952. Yritykset mullistivat pöytäjalkapallon täysin, sillä he toivat markkinoille taitettavat jalat, jotka helpottivat huomattavasti pelipöydän säilytystä. Kokoontaitettavat jalat otettiin käyttöön vuonna 1970.

Pelin keksimisen jälkeen siitä innostuttiin ja sen suosio kasvoi räjähdysmäisesti. Jo 1940-luvulla peliä tuotettiin monen yrityksen toimesta ja sitä oli saatavilla hieman eri väreissä ja muodoissa. Peli sai Yhdysvalloissa aluksi varovaisen vastaanoton eikä sitä otettu heti tosissaan. Amerikkalaiset pitivät enemmän amerikkalaisesta jalkapallosta. Peli sai suosionsa siellä vasta vuonna 1969.

Kaikkein suosituin aikakausi pöytäjalkapallolle oli 70-luvulla. Silloin sitä pelattiin joka paikassa, varsinkin Ranskan alueella. Tänä päivänä pöytäjalkapalloa pelataan paljon esimerkiksi nuorisotiloissa, sisähuvipuistoissa ja monilla pöytä löytyy jopa kotoa. Monet pitävät pöydän miniversiota kätevänä, sillä sitä voidaan pelata esimerkiksi keittiön pöydällä. Pelin jälkeen peli on kätevä laittaa säilöön kaappiin tai vaikkapa sängyn alle. Suuret pöydät eivät välttämättä mahdu joka kotiin ja siitä syystä minipelit ovat loistava lisä valikoimaan.

Pelin säännöt

Kaksinpelissä ohjataan yhteensä neljää ja nelinpelissä yhteensä kahta jalkapalloilijaryhmää. Tavoitteena on saada joko viisi tai kymmenen maalia. Se voittaa, joka on ensin saavuttanut tuon maalitavoitteen.

Peli alkaa joko keskimmäisen tangon keskimmäisellä futaajahahmolla tai sillä, että joku pudottaa pallon kentän keskialueelle pöydän sivuaukosta. Peli alkaa samantien ja pelaajat yrittävät kahvoja vedellen, työntäen ja käännellen saada pallon vastustajan maaliin. Reunimmaisilla tangoilla voidaan ohjata maalivahteja ja näin voidaan yrittää estää vastustajan yritys saada maali.

Kilpailut

Pöytäjalkapallosta pidetään myös kilpailuja. ITSF (International Table Soccer Federation) järjestää vuosittain maailmanmestaruuskilpailuja. Kilpailu käsittää eri sarjoja: naiset, miehet, juniorit, seniorit sekä lisäksi mm. kaksin- ja nelinpelit). Kilpailuissa on käytössä tiettyjen valmistajien pöydät.

Maailman parhaimman pöytäjalkapallopelaajan titteli kuuluu belgialaiselle Frédéric Collignonille. Hän on voittanut lähes kaikki pidetyt kansainväliset kilpailut jo vuodesta 1999 lähtien. Kukaan muu ei ole koskaan myöskään voittanut kaikkia ITSF-hyväksyttyjä pelipöytiä. Hän on voittanut maailmanmestaruuden huimat 54 kertaa.