Nurmikeilailu eli bowls

Nurmikeilailu on urheilulaji, jossa tarkoituksena on heittää pyörittämällä mustia viistettyjä epäkeskisiä kuulia siten, että ne pysähtyvät mahdollisimman lähelle valkoista maalipalloa, josta käytetään nimitystä jack tai kitty. Lajia pelataan keilailunurmella, joka voi olla tasainen, kupera tai epätasainen. Tavallisesti nurmikeilailua pelataan ulkona, vaikka sisätiloissa olevia nurmikeilailuratoja on kuitenkin olemassa runsaasti. Ulkona pelattavassa nurmikeilailuissa alustana käytettävä nurmi voi olla oikeaa ruohoa tai keinotekoista nurmea.

Nurmikeilailua pelataan lähinnä Isossa-Britanniassa ja brittiläisen kansanyhteisön alueella. Muista yleisistä kuulapeleistä laji poikkeaa siinä, että nurmikeilailussa käytettävät kuulat ovat perinteisesti puuta (tosin nykyään niitä valmistetaan myös synteettisistä materiaaleista), kuulat eivät ole kokonaan pallon muotoisia ja peliä pelataan normaalisti ruohoalustalla. Nurmikeilailussa myös joukkueet heittävät kuulansa vuorotellen ja joukkueiden sisäinen heittojärjestys on myöskin ennalta määrätty.

Pelaaminen

Nurmikeilailua pelataan normaalisti suurella suorakaiteenmuotoisella kentällä, joka on tasoitettu tarkasti ja jonka ruohopinta on leikattu määräpituuteen tai kenttä on päällystetty synteettisellä keinonurmella. Kenttä on jaettu samansuuntaisiin pelikaistaleisiin, joita kutsutaan radoiksi. Yksinkertaisimmassa pelimuodossa, henkilökohtaisessa kisassa, toinen kahdesta pelaajasta heittää kolikkoa, jolla päätetään, kumpi pelaajista pääsee ”matolle” eli aloittaa heittovuoron. Tämä pelaaja asettuu heittomatolle ja pyörittää maalipallon kohteeksi kentän toiseen päätyyn. Kun maalipallo on pysähtynyt, se siirretään kaukalon keskilinjaan ja pelaajat pyörittävät kuuliaan vuorotellen matolta kohti maalipalloa.

Kuula saa kiertää matkallaan radan ulkopuolelta, mutta sen on pysähdyttävä radan sisäpuolelle, että se on mukana pelissä. Uraan pudonneet kuulat poistetaan pelistä, paitsi silloin, kun kuula on koskettanut matkallaan maalipalloa. Nämä kuulat merkitään liidulla, ja ne jäävät peliin, vaikka ne ovat urassa. Vastaavasti uraan kimmonnut maalipallo on yhä pelissä, ellei se ole pelialueen ulkopuolella sivulla, jolloin erä pelataan uudestaan. Tosin kansainvälisissä säännöissä maalipallo asetetaan tässä tilanteessa uudelleen radan keskelle ja erää jatketaan.

Kun jokainen kilpailija on heittänyt kaikki kuulansa (neljä kuulaa henkilökohtaisessa ja parikisassa, kolme kuulaa kolmen hengen kisoissa ja kaksi kuulaa neljän hengen kisoissa), mitataan lähimpien kuulien etäisyys maalipalloon ja pelaajalle myönnetään pisteitä jokaisesta kuulasta, joka hänellä on lähempänä maalipalloa kuin vastustajan lähin kuula. Maalipallo on myös voinut liikkua pelin aikana. Jos esimerkiksi pelaaja on heittänyt kaksi kuulaansa lähemmäksi maalipalloa kuin vastustajan lähin kuula, hän saa kaksi pistettä. Tämän jälkeen jatketaan seuraava erä. Tyypillisesti nurmikeilailuottelussa pelataan kaksikymmentäyksi erää.

Kuulien epäkeskisyys

Nurmikeilailun kuulat on suunniteltu kulkemaan kaartuvaa rataa pitkin. Aiemmin kuulissa oli lisäpainon avulla toteutettu epäkeskisyys, mikä saatiin alun perin aikaan sijoittamalla kuulan toiselle puolelle lisäpainoja. Tämä ei ole enää nykyään sääntöjen mukaan sallittua, ja kuulien epäkeskisyys toteutetaan tätä nykyä kokonaan kuulan muodon avulla.

Kuulan heittäjä määrittelee kuulan epäkeskisyyden suunnan kädessään kuulan toisella puolella olevien merkintöjen avulla. Säännöissä määritellään pienin sallittu epäkeskisyys sekä kuulan läpimitan sallittu vaihteluväli 11,6–13,1 cm, mutta näiden rajoitusten sisällä nurmikeilaaja voi valita itselleen sopivan kuulan. Kuulat valmistettiin perinteisesti guajakkipuusta, mutta nykyään käytössä on synteettisiä materiaaleja. Kuulan suurin sallittu paino on 1,59 kg. Guajakkipuu on niin painavaa, että se ei kellu vedessä.

Kuulaa voidaan heittää eri tavalla pelitilanteen mukaan. Normaaleissa heitoissa kuula pyritään saamaan mahdollisimman lähelle maalipalloa sotkematta jo valmiiksi pelipäässä olevien kuulien sijoittelua. Oikeakätinen heittäjä heittää yleensä kämmenkierteen maalipallon oikeaa puolta kohti, jolloin kuula kiertää lopussa vasemmalle kohti maalipalloa. Jos pelaaja kääntää kuulan kädessään toisin päin, hän voi heittää rystykierteen, jolloin kuula kiertää vastakkaiseen suuntaan vasemmalta oikealle.