Keilailutekniikat

Melkein jokainen on varmasti joskus elämänsä aikana, ainakin kerran, kokeillut keilausta. Aluksi vähän epäilyttää, että onko tässä nyt mitään järkeä. Sitten vierittää palloa kerran ja saa muutaman keilan kumoon. Tuntuu ihan hauskalta. Toisella kerralla onnistuu ehkä tekemään kaadon! Saatat tuumata, että tämähän on ihan lasten leikkiä. Kolme kaatoa peräkkäin! Alkaa olla jo tylsän helppoa.

Mutta sitten jotain tapahtuu. Pallo ei enää kierikään, sinne, minne heittokäsi aiemmin sen niin kauniisti ohjasi. Ei enää kaatoja. Lopulta pallo ei enää edes osu keiloihin vaan kiertää kaikki kaukaa, suoraan kouruun. Hermostuttaa ja vähän nolottaa. Oliko alun nappisuoritukset vain sitä kuuluisaa aloittelijan tuuria? Ehkä kyseessä ei olekaan lapsellisen yksinkertainen, lauantai-iltapäivien ajanviete, vaan todellinen tekniikkalaji, jossa on opittavaa ja hiottavaa vuosikausiksi.

Alkuinnostuksen kautta pettymykseen ja turhautumiseen, käy monen vasta-alkajan tie keilailuradoilla. Monelta kokeilu jää yhteen kertaan, useat palaavat takaisin. Kyseessä on nimittäin varsin koukuttava laji. Keilailukärpäsen puraisemiksi joutuneet eivät luovutakaan kovin herkästi, vaan aletaan ottaa selvää lajin saloista ja hioa tekniikkaa.

Keilailu on vuosien saatossa noussut kovaan suosioon, kaikenikäisten keskuudessa. Kyseessä on hyvin yksinkertaiselta kuulostava pallopeli, jossa tarkoituksena on kaataa mahdollisimman monta puista keilaa, vierittämällä painavaa palloa tasaista rataa myöten. Jokainen pelaaja saa kaksi yritystä kaikkien keilojen kaatamiseen. Voittaja on luonnollisesti hän, joka on saanut eniten keiloja kumoon pelin päätyttyä.

Kerrotaan, että laji syntyi Yhdysvalloissa, Connecticutissa vuonna 1841. Suomeen avattiin ensimmäinen keilahalli 1920-luvulla ja vuonna 1939 perustettiin Suomen Keilailuliitto. Suomalaiset ovat menestyneet myös kansainvälisissä kilpailuissa.

Esimerkkinä suomalaisesta huippukeilaajasta annettakoon Mika Juhani Koivuniemi, jonka uralla on useita merkittäviä kansainvälisiä voittoja. Sittemmin hän on siirtynyt kilparadoilta lähinnä valmentamisen pariin.

Mikä keilailussa on tärkeää

Keilailusta puhuttaessa, ensimmäisenä ehkä tulee mieleen oikean tekniikan hallitseminen. Mutta yhtä tärkeää on myös oikeat välineet. Suurta roolia näyttelevät mm. keilailukengät. Kenkien pohjat on yleensä valmistettu nahasta, tasaisen liu’un aikaansaamiseksi. Kenkien on hyvä olla istuvat, mutta eivät saa puristaa. Keilahalleissa saa lainaksi kenkiä ja henkilökunta auttaa valitsemaan juuri sinulle sopivan parin. Toinen tärkeä välinen on tietysti pallo. Halleista löytyy erikokoisia ja – painoisia palloja, jokaiseen käteen sopivia. Valitse pallo, joka ei ole liian raskas, eivätkä sormien reiät liian tiukat. Ota kuitenkin huomioon, että peukalonreikä tulisi olla mahdollisimman istuva, jotta pallo ei tunnu liian raskaalta. Keskisormelle tarkoitetun reiän taas ollessa liian tiukka, saattaa se tuottaa hankaluuksia siinä vaiheessa, kun pallo tulisi lähettää radalle. Liian kevyt pallo puolestaan voi tehdä ohjattavuudesta haastavampaa. Tärkeintä on löytää omaan käteen hyvältä tuntuva pallo ja harjoitella, mikä liike saa pallon vierimään haluttuun suuntaan. Ja sitten pyrkiä toistamaan liike, samalla tavalla, jokaisella vuorolla.

Pallon ominaisuuksiin vaikuttavat lukuisat eri tekijät, yksi tärkeimmistä on pallon pinta. Pinta voi olla kiiltävä, himmeä, matta jne. Mutta tässä kohtaa mennään jo yksityiskohtiin, jotka saattavat laittaa aloittelijan pään pahasti pyörälle.

Ensin on viisainta opetella yksinkertaisin tekniikka. Aloitusasennossa jalat ovat miltein kiinni toisissaan ja polvissa pitää olla aavistus joustoa. Katse eteenpäin, siihen suuntaa, jonne pallon toivoisi päätyvän. Palloa kannattaa tässä vaiheessa kannatella myös vapaan käden avustuksella. Jo ensimmäisen askeleen aikana pallo viedään niin sanotulla heiluriliikkeellä taakse ja toisen askeleen aikana lähdetään tuomaan palloa varovasti eteenpäin. Yleensä otetaan viisi askelta ennen pallon irroitusta. Palloa tuodaan askellusten aikana vääjäämättä eteenpäin, heiluriliikkeellä.

Irroitusvaiheessa ranne pidetään suorana ja  työnnetään eteenpäin kämmenen avulla. Tarkoituksena lähettää pallo matalassa linjassa, jotta lähetyksestä ei tulisi varsinaisesti heittoa vaan hallittu työntö.

Myös niin kutsuttu “kierreheitto” on suosittu tekniikka. Siinä pallo lähtee liikkeelle radan reunaa seuraten, hyvin läheltä ränniä. Aivan lopuksi pallo kuitenkin kaartaa keskelle ja antaa osuman keilarivin keskimmäisille. Oikea tekniikka on tässäkin heittotavassa kaiken a ja o, mutta taas kerran on tärkeää, millaisella pallolla lähdet suoritusta tekemään.

Aloittelijalle vinkkinä annettakoon, että tärkeintä on oma asenne sekä oikeaoppinen asento. Kun edellä mainitut ovat hanskassa, voi erilaisia tekniikoita lähteä kokeilemaan vapaasti. Keilahalleilla työskentelee ammattimaisia ja kokeneita ohjaajia, joilta saa hyödyllisiä vinkkejä. Rauhallisella ja kärsivällisellä asenteella pääsee pitkälle. Keilailu on tarkkuuslaji eikä suinkaan voimamittelö. Tuhannet heittokerrat harjaannuttavat kättä ja mieltä!