Biljardipelit Kaisa ja kara

Kaisa, josta käytetään myös nimeä Karoliina, on biljardipeli, jota pelataan lähes pelkästään Suomessa, mutta myös jonkun verran Venäjällä. Peli onkin alun perin vanha venäläinen biljardimuoto, mutta nykyään sitä kutsutaan suomalaisen biljardin kuningaslajiksi. Kaisa oli Venäjällä suosittu peli ylhäisön keskuudessa sekä myös Tsaarin armeijan sotilaiden parissa. Kun pelimuoto saapui 1800-luvulla Suomeen, löytyi biljardipöytiä ainoastaan lähinnä herrasklubeilta, rikkaamman väestön yksityiskodeista sekä ruotuväen kerhohuoneilta.

Kara eli karamboli (englanniksi carambole) on biljardimuoto, jota pelataan pussittomalla karapöydällä. Yleensä karapelejä pelataan kolmea palloa käyttäen lämmitetyllä pussittomalla pöydällä. Pisteitä pelissä saa karoja tekemällä eli osumalla molempiin muihin palloihin omalla lyöntipallollaan sääntöjen edellyttämällä tavalla. Tähtääminen karassa eroaa pussituksiin tähtäävistä biljardipeleistä, sillä karassa lyöntipallo pyritään saamaan tarkasti haluttuun suuntaan ensimmäisen osuman jälkeen. Pelissä on tärkeää saada tehtyä ohuita kosketuksia kohdepalloon, jolloin lyöntipallon suunta muuttuu vain vähän. Runsaasti vallikosketuksia sisältävissä pelimuodoissa, kuten esimerkiksi kolmen vallin karassa, kierteiden merkitys on suuri.

Kaisan pelaaminen

Kaisassa pelataan ottelu 60 pisteeseen. Kummallakin pelaajalla on oma valkoinen lyöntipallonsa, jolla koetetaan saada pussiin kaikkia muita paitsi omaa palloa. Pussituksen jälkeen voidaan yrittää saada vielä kosketus johonkin muuhun palloon. Tästä käytetään termiä nakki. Kaisan suurin pelillinen ero useimpiin muihin biljardimuotoihin on juuri se, että molemmat pelaajat käyttävät omaa lyöntipalloaan. Näiden kahden valkoisen lyöntipallon lisäksi pelissä on keltainen pallo (Kaisa) sekä kaksi punaista palloa. Pelaajan täytyy ilmoittaa etukäteen eli maalata, mitä palloa hän yrittää pussittaa mihinkin pussiin. Hänen täytyy maalata myös toisten pallojen kautta lyömiset sekä osumat valleihin. Sen sijaan nakkeja ei tarvitse maalata erikseen. Peli ei voi päättyä valkoisen pussitukseen ilman, että lyönnin yhteydessä tulee nakki.

Kaisan pistelasku voi vaikuttaa alkuun sekavalta, mutta pelissä on kuitenkin helppo logiikka pisteiden laskemiseen. Jokaisella pallolla on pistearvonsa, Kaisa eli keltainen on 6 pistettä, punainen on 3 pistettä ja valkoinen 2 pistettä. Pelkistä pussituksista myönnetään näiden mukaiset pistemäärät. Nakeista saa tämän lisäksi lisäpisteitä, esim. nakista punaiseen saa 3 pistettä lisää. Lisäpisteitä tulee pussituksen jälkeen myös muista pussiin menneistä palloista. Pussitetun pallon jälkeen saaduista nakeista ja pussituksesta muodostuvat pisteet muuttuvat vielä pussitetun pallon perusteella siten, että Kaisan pussituksesta saa 3 lisäpistettä, punaisen pussitus ei muuta pisteitä, mutta valkoisen pussituksesta vähennetään yksi piste lopullisista pisteistä.

Karan pelaaminen

Karaa pelataan kolmella pallolla, valkoisella, punaisella ja keltaisella, pussittomalla pöydällä. Pelissä on tarkoituksena saada tehtyä mahdollisimman monta karaa. Kara syntyy aina, kun lyöntipallo osuu molempiin kahteen toiseen palloon eli punaiseen palloon ja vastustajan palloon. Ottelut pelataan etukäteen määrättyyn karamäärään. Tyypillisesti tavoiteltava pistemäärä on 15–30 pistettä Suomessa pelattavissa otteluissa. Tällöin yksi kara antaa yhden pisteen. Ottelun voi pelata myös paras kolmesta tai paras viidestä periaatteella erinä, jolloin erässä pelataan tavallisesti 10–15 karaan. Ottelun aloittaja pelaa valkoisella pallolla ja toinen pelaaja keltaisella. Sama pelaaja käyttää samaa lyöntipalloa ottelun ajan.

Erilaisia karan pelimuotoja on olemassa useita, mutta yleisin Suomessa pelattava pelimuoto on kolmen vallin kara. Tässä pelimuodossa lyöjän lyöntipallon on aina kosketettava vähintään yhtä vallia ainakin kolme kertaa ennen karan syntymistä. Jos pelaaja saa onnistuneen karan, hän saa jatkaa lyömistä, kunnes lyöntivuoro vaihtuu. Kolmen vallin kara on ainoa Suomessa kilpailuissa pelattava karan pelimuoto. Kolmen vallin karaa pidetään hyvin vaikeana pelinä. Ammattilaispelaajat saavat keskimäärin yhden onnistuneen karan lyöntivuorollaan ennen kuin vuoro vaihtuu, eli he onnistuvat joka toisella lyönnillään.